Tuijien hoito-ohjeet ja takuu kooste
Tuijien yleinen istutus- ja hoito-ohje asiakkaille
Sisällysluettelo
1. Istutusohjeet
1.1 Paras istutusaika
1.2 Taimien käsittely ennen istutusta
1.3 Kasvupaikan valinta
1.4 Kasvualusta eri maaperissä
1.5 Milloin tuija kannattaa istuttaa kohopenkkiin
1.6 Istutuskuopan tai istutusojan koko
1.7 Kasvualustan valinta taimen koon mukaan
1.8 Oikea istutussyvyys
1.9 Istutusväli
1.10 Kastelu istutuksen yhteydessä
1.11 Katteet ja viimeistely
1.12 Yleisimmät istutusvirheet
2. Hoito-ohjeet
2.1 Ensimmäisen kuukauden hoito
2.2 Ensimmäisen kasvukauden kastelu
2.3 Tihkuletku ja tippukastelu
2.4 Vakiintuneen tuijan kastelu
2.5 Lannoitus
2.6 Leikkaaminen
2.7 Kevätsuojaus ja talvivaurioiden ehkäisy
2.8 Kuivuus, ruskettuminen ja heikentyneet taimet
2.9 Liikamärkyys ja hapettomat juuret
2.10 Lumi, jää ja lumenkasauspaikat
2.11 Ruukku-, allas- ja kansi-istutukset
2.12 Tuholaiset, taudit ja eläinvahingot
2.13 Hoidon vuosikalenteri
2.14 Muistilista asiakkaalle
1. ISTUTUSOHJEET
1.1 Paras istutusaika
Tuijia voidaan istuttaa koko sulan maan ajan keväästä syksyyn. Paras aika on keväällä roudan sulettua tai loppukesällä ja alkusyksyllä, jolloin maa on usein kosteampi ja sää viileämpi. Keskikesällä istuttaminen onnistuu hyvin, mutta silloin kastelun merkitys korostuu erityisen paljon.
Syksyllä istutettaessa taimet tulee istuttaa riittävän ajoissa ennen maan jäätymistä, jotta ne ehtivät asettua kasvupaikalle. Syksyllä istutetut tuijat tarvitsevat erityisen huolellisen kastelun ennen talvea.
1.2 Taimien käsittely ennen istutusta
Tuija on elävä kasvi, jonka juuripaakku ei saa kuivua ennen istutusta. Taimet tulee istuttaa mahdollisimman pian toimituksen tai oston jälkeen.
Ennen istutusta:
- Säilytä taimet varjossa ja tuulensuojassa.
- Pidä juuripaakku kosteana.
- Älä jätä taimia paahteeseen, asfaltille tai kuivaan tuuleen.
- Kastele paakut perusteellisesti ennen istutusta.
- Tarkista, että paakku on kauttaaltaan kostea, ei vain pinnasta märkä.
Jos paakku on päässyt kuivumaan, pelkkä nopea kastelu päältä ei välttämättä riitä. Kuiva paakku voi hylkiä vettä, jolloin vesi valuu paakun ohi. Tällöin paakku tulee kastella hitaasti ja perusteellisesti ennen istutusta.
1.3 Kasvupaikan valinta
Tuija viihtyy parhaiten kasvupaikalla, jossa maa on ravinteikas, tuore, tasaisesti kostea ja vettä läpäisevä. Tuija ei pidä pitkäaikaisesta kuivuudesta eikä seisovasta vedestä.
Hyvä kasvupaikka on:
- Aurinkoinen, puolivarjoinen tai kevytvarjoinen.
- Suojaisa kovilta kuivattavilta tuulilta.
- Sellainen, jossa vesi ei jää seisomaan juurille.
- Riittävän tilava juuriston kasvulle.
- Parannettu uudella kasvualustalla, jos alkuperäinen maa on huonoa.
Tuija kasvaa myös varjossa, mutta hyvin varjoisassa paikassa kasvu on hitaampaa ja kasvustosta voi tulla harvempi. Paahteisella ja tuulisella paikalla kastelun, varjostuksen ja maan kosteuden seuranta on tärkeämpää.
1.4 Kasvualusta eri maaperissä
Tuijan onnistuminen riippuu suuresti kasvualustasta. Hyvä kasvualusta on ilmava, ravinteikas, vettä pidättävä mutta samalla vettä läpäisevä. Tavoitteena on, että juuret saavat sekä kosteutta että happea.
Hyvä puutarhamaa
Jos maa on valmiiksi multavaa, läpäisevää ja ravinteikasta, sitä voidaan käyttää osana kasvualustaa. Vanhaa maata kannattaa sekoittaa uuteen havu-/rodomultaan, jos vanha maa on rikkaruohotonta ja rakenteeltaan hyvää.
Savimaa
Savimaa pidättää vettä ja tiivistyy helposti. Tiivis savi voi tukehduttaa juuret, jos vesi jää seisomaan istutusalueelle. Savimaalla tärkeintä on parantaa maan rakennetta ja vedenläpäisyä.
Savimaalle istutettaessa:
- Älä istuta tuijaa saviseen kuoppaan, josta vesi ei pääse pois.
- Tee riittävän leveä ja syvä istutusalue.
- Sekoita kasvualustaan karkeampaa ainesta.
- Käytä laadukasta havu-/rodomultaa.
- Vältä kuoppaa, joka toimii vesiastiana.
- Harkitse kohopenkkiä, jos savimaa on märkä tai painanteessa.
Hiekkamaa ja soramaa
Hiekkainen ja sorainen maa läpäisee vettä nopeasti, mutta kuivuu helposti.
Hiekkamaalla:
- Lisää runsaasti uutta multavaa kasvualustaa.
- Käytä katetta haihtumisen vähentämiseksi.
- Tarkista kosteus juurisyvyydestä.
- Varaudu tiheämpään kasteluun ensimmäisinä kasvukausina.
Moreeni ja kivinen maa
Moreenimaa voi olla paikoin hyvä, mutta usein kivinen ja epätasainen. Kivinen maa ei yksinään riitä tuijalle, jos juurille ei ole tarpeeksi kasvutilaa.
Moreenimaalla:
- Poista isot kivet istutusalueelta.
- Tee yhtenäinen istutusoja aidalle.
- Lisää riittävästi uutta kasvualustaa.
- Varmista, että juurilla on vähintään 40–60 cm hyvää kasvualustaa.
Tiivistetty rakennusmaa
Uusilla pihoilla maa voi olla koneilla tiivistettyä, sepelin, saven, täyttömaan ja rakennusjätteen sekoitusta. Tällainen maa on yksi yleisimmistä syistä tuijien heikkoon kasvuun.
Tiivistetyllä rakennusmaalla:
- Huono maa tulee poistaa riittävän laajalta alueelta.
- Kasvualusta rakennetaan uudelleen.
- Pohjan vedenläpäisy tarkistetaan.
- Pelkkä pieni istutuskuoppa ei riitä.
- Tuijaa ei tule istuttaa suoraan sepeliin, tiivistettyyn saveen tai rakennusjätettä sisältävään maahan.
Märkä maa ja painanteet
Jos vesi seisoo alueella sateen jälkeen, tuija on vaarassa kärsiä hapettomista juurista. Märkyyden oireet voivat näyttää samalta kuin kuivuuden oireet: taimi ruskettuu, kasvu pysähtyy ja neulaset kuivuvat.
Märällä paikalla:
- Paranna salaojitusta.
- Nosta istutusalue kohopenkkiin.
- Älä tee syvää istutuskuoppaa, johon vesi kerääntyy.
- Varmista, että ylimääräinen vesi pääsee pois juuristoalueelta.
1.5 Milloin tuija kannattaa istuttaa kohopenkkiin
Kohopenkki on hyvä ratkaisu silloin, kun tavallinen maanpinnan tasoon istuttaminen aiheuttaisi liikaa märkyyttä tai hapettoman kasvualustan riskin.
Kohopenkkiä suositellaan erityisesti, jos:
- Tuija-aita tulee lumenkasauspaikan lähelle.
- Keväällä sulamisvesiä kertyy runsaasti istutusalueelle.
- Kasvupaikka on savinen ja märkä.
- Piha on painanteessa.
- Vesi seisoo alueella sateiden jälkeen.
- Pohjamaa on tiivis eikä läpäise vettä.
- Istutusalue on lähellä katolta, pihalta tai kiveyksiltä valuvia vesiä.
- Pohjaveden pinta on korkealla.
- Istutus tehdään rinteeseen, jonka alaosaan vesi kerääntyy.
- Istutusalue on aiemmin ollut liian märkä muille kasveille.
Kohopenkin tarkoitus ei ole nostaa taimea kuivumaan, vaan saada juuristo pois seisovasta vedestä. Kohopenkki tehdään loivaksi ja riittävän leveäksi, jotta kasteluvesi imeytyy kasvualustaan eikä valu pois. Kapea ja jyrkkä kumpu kuivuu helposti, eikä ole hyvä ratkaisu.
Hyvä kohopenkki on:
- Leveä
- Loivareunainen
- Vähintään juuripaakun levyinen molemmille puolille
- Rakennettu laadukkaasta kasvualustasta
- Viimeistelty niin, että kasteluvesi jää imeytymään juuristoalueelle
1.6 Istutuskuopan tai istutusojan koko
Tuija-aidalle paras ratkaisu on yleensä yhtenäinen istutusoja, ei yksittäiset pienet kuopat. Yhtenäisessä ojassa juuret pääsevät leviämään tasaisesti ja kastelu toimii paremmin.
Suositus tuija-aidalle:
- Leveys vähintään 50–60 cm
- Syvyys vähintään 40–60 cm
- Isoille taimille kasvualustaa tarvitaan enemmän
- Huonossa maassa kasvualustaa vaihdetaan laajemmalta alueelta
Yksittäiselle tuijalle istutuskuopan tulee olla selvästi juuripaakkua suurempi. Kuopan tulee olla niin suuri, että paakun ympärille saadaan uutta, kuohkeaa kasvualustaa.
1.7 Kasvualustan valinta taimen koon mukaan
Kasvualustan tulee olla tuijalle sopivaa, ravinteikasta, vettä läpäisevää ja riittävän kiinteää. Kasvualustan valinnassa tulee huomioida myös taimen koko.
Pienissä kuluttajapusseissa myytävä havu-/rodomulta sopii parhaiten pienille, alle metrin korkuisille taimille. Isoille tuijille suositellaan ensisijaisesti irtona myytävää havu-/rodomultaa, joka on rakenteeltaan kiinteämpää ja tukee suurta paakkua paremmin.
Jos taimet eivät pysy pystyssä istutuksen jälkeen, syynä on yleensä se, että kasvualusta ei ole tarpeeksi kiinteä tai sitä ei ole tiivistetty paakun ympäriltä riittävästi. Minkään tuijan ei kuulu kaatua normaalissa tuulessa. Tuijia ei tueta tukitolpilla, vaan taimen tulee pysyä pystyssä oikein rakennetun ja sopivasti tiivistetyn kasvualustan avulla.
1.8 Oikea istutussyvyys
Liian syvälle istuttaminen on yksi yleisimmistä ja vakavimmista virheistä tuijien istutuksessa.
Tuija istutetaan samaan syvyyteen kuin se on kasvanut taimistolla tai ruukussa. Juuripaakun yläpinta saa jäädä hyvin lähelle maanpintaa. Paakun päälle saa tulla vain ohut kerros multaa, ei paksua peittoa.
Oikea istutussyvyys:
- Paakun yläpinta jää maanpinnan tasoon tai aivan hieman sen alle.
- Runkoa ei peitetä mullalla.
- Juurenniska ei jää syvälle.
- Taimi ei jää kuoppaan, johon vesi kerääntyy.
1.9 Istutusväli
Istutusväli riippuu tuijalajikkeesta, taimen koosta ja siitä, kuinka nopeasti aidasta halutaan tiivis.
Yleisiä suosituksia:
- Tiivis tuija-aita: noin 50 cm välein
- Isommat taimet tai leveämmät lajikkeet: usein 60–80 cm välein
- Yksittäiset tai ryhmäistutukset: jätä lajikkeelle riittävästi kasvutilaa
Istutusvälin tulee olla sellainen, että taimien oksat eivät painu liikaa toisiaan vasten. Oksille pitää jäädä tilaa kasvaa hieman sivuttaissuunnassa. Oksien kärjet saavat hipoa toisiaan, mutta taimia ei tule istuttaa niin tiheään, että oksat puristuvat voimakkaasti yhteen jo istutusvaiheessa.
Liian tiheä istutus lisää kilpailua vedestä, ravinteista ja valosta. Liian harva istutus taas hidastaa näkösuojan muodostumista.
1.10 Kastelu istutuksen yhteydessä
Istutuskastelu on ratkaisevan tärkeä. Sen tarkoitus on kastella koko juuripaakku ja sitä ympäröivä kasvualusta.
Istutuksen yhteydessä:
- Kastele taimen paakku ennen istutusta.
- Aseta taimi oikeaan syvyyteen.
- Lisää kasvualustaa paakun ympärille.
- Tiivistä kevyesti käsin tai jalalla, mutta älä tamppaa maata kovaksi.
- Kastele runsaasti.
- Lisää multaa, jos maa painuu.
- Tarkista, että taimi pysyy suorassa.
Kastelun tulee mennä juurille asti. Kevyt pintakastelu ei riitä, vaikka maan pinta näyttäisi märältä.
1.11 Katteet ja viimeistely
Katteesta on hyötyä, koska se vähentää veden haihtumista, tasaa maan lämpötilaa ja hillitsee rikkakasveja.
Tuijille sopii esimerkiksi:
- Kuorikate
- Havuhake
- Muu ilmava orgaaninen kate
Katteessa tulee huomioida:
- Älä kasaa katetta runkoa vasten.
- Jätä rungon ympärille pieni vapaa alue.
- Pidä kate ilmavana.
- Älä tee paksua, tiivistä kerrosta, joka estää veden imeytymisen.
1.12 Yleisimmät istutusvirheet
Yleisimmät tuijien istutusvirheet ovat:
1. Liian syvälle istuttaminen
Runko ja juurenniska peittyvät, jolloin taimi kärsii hapenpuutteesta.
2. Liian pieni istutuskuoppa tai -oja
Juurilla ei ole tilaa kasvaa ja taimi jää huonon maan vangiksi.
3. Istuttaminen huonoon maaperään
Tiivis savi, sepeli, rakennusjäte, kuiva hiekka tai seisova vesi heikentävät juurtumista.
4. Kastellaan liian vähän
Maan pinta kastuu, mutta vesi ei mene juurille asti.
5. Luotetaan pelkkään tippuletkuun tai tihkuletkuun
Varsinkin ensimmäisen kuukauden aikana tarvitaan myös päältäpäin tehtävää runsasta kastelua.
6. Paakku pääsee kuivumaan ennen istutusta
Kuivunut paakku on vaikea kastella uudelleen kunnolla.
7. Istutetaan painanteeseen tai lumenkasauspaikan viereen ilman kohopenkkiä
Kevään sulamisvedet voivat tukehduttaa juuret.
8. Kasvualusta tiivistetään liian kovaksi
Juuret tarvitsevat sekä vettä että happea.
9. Kastellaan usein mutta liian vähän
Pieni vesimäärä jää pintaan ja ohjaa juuristoa väärään suuntaan.
10. Taimia ei seurata istutuksen jälkeen
Tuija vaatii tarkkailua erityisesti ensimmäisten viikkojen ja ensimmäisen kasvukauden aikana.
2. HOITO-OHJEET
2.1 Ensimmäisen kuukauden hoito
Ensimmäinen kuukausi istutuksen jälkeen on tuijan tärkein hoitovaihe. Tänä aikana juuret ovat vielä pääosin alkuperäisessä paakussa eivätkä pysty hakemaan vettä laajalta alueelta.
Ensimmäisen kuukauden aikana:
- Tarkista kosteus päivittäin tai lähes päivittäin.
- Kastele aina niin paljon, että vesi menee paakkuun ja juuristoalueelle.
- Seuraa jokaista taimea yksilönä.
- Lisää kastelua helteellä, tuulella ja aurinkoisella paikalla.
- Älä anna paakun kuivua missään vaiheessa.
- Vältä myös jatkuvaa seisovaa märkyyttä.
Tuija-aita ei ole yksi yhtenäinen kasvi, vaan jokainen taimi on yksilö. Samassa aidassa yksi taimi voi tarvita enemmän kastelua kuin toinen.
2.2 Ensimmäisen kasvukauden kastelu
Ensimmäisen kasvukauden aikana kastelu ratkaisee, lähteekö tuija kunnolla kasvuun. Vettä tulee antaa harvemmin mutta kunnolla, ei vähän joka päivä.
Hyvä nyrkkisääntö:
- Kastele 1–3 kertaa viikossa säästä ja kasvupaikasta riippuen.
- Helteellä ja kuivalla tuulella kastelua voidaan tarvita useammin.
- Anna vettä niin paljon, että koko juuristoalue kostuu.
- Tarkista kosteus kaivamalla pieni koekuoppa juuriston läheltä.
Pienelle taimelle voi riittää pienempi vesimäärä, mutta isoille tuijille tarvitaan selvästi enemmän vettä. Tärkeintä ei ole litramäärä paperilla, vaan se, että kosteus menee oikeaan syvyyteen.
Jos vesi valuu pintaa pitkin pois, kastele hitaammin useammassa erässä.
2.3 Tihkuletku ja tippukastelu
Tihkuletku ja tippukastelu ovat hyviä apuvälineitä, mutta ne eivät yksin takaa onnistunutta kastelua.
Erityisen tärkeää:
- Ensimmäisen kuukauden aikana tihkuletkun lisäksi tarvitaan myös päältäpäin kastelua.
- Tippukastelu voi kastella vain kapean kohdan, jolloin osa paakusta jää kuivaksi.
- Veden määrä pitää tarkistaa maasta, ei kastelujärjestelmän päälläoloajasta.
- Letkun tulee kulkea riittävän lähellä juuristoaluetta.
- Järjestelmää pitää säätää sään mukaan.
Pelkällä tippuletkulla kastelu on yleinen virhe. Taimi voi kuivua, vaikka kastelujärjestelmä olisi ollut päällä, jos vesi ei osu paakkuun tai sitä tulee liian vähän.
2.4 Vakiintuneen tuijan kastelu
Kun tuija on juurtunut kunnolla, se kestää paremmin normaaleja säävaihteluita. Silti pitkät kuivat ja kuumat jaksot voivat vaatia kastelua myös vanhemmilla tuijilla.
Vakiintunutta tuijaa kastellaan:
- Pitkinä hellejaksoina
- Kuivina keväinä
- Kuivina syksyinä ennen talvea
- Hiekkamaalla ja paahteisilla paikoilla useammin
- Jos neulaset alkavat muuttua harmahtaviksi, kellertäviksi tai rusehtaviksi
Myös vanha tuija hyötyy syväkastelusta. Pintamaan nopea kostutus ei auta, jos juuret ovat syvemmällä kuivassa maassa.
2.5 Lannoitus
Tuijia lannoitetaan maltillisesti. Keväällä voidaan käyttää havuille sopivaa lannoitetta tai muuta puutarhan moniravinnelannoitetta tuotteen ohjeen mukaan.
Lannoituksen perusohje:
- Keväällä kasvun alkaessa voidaan antaa havulannoitetta.
- Keskikesän jälkeen voimakasta typpilannoitusta vältetään.
- Loppukesällä tai alkusyksyllä voidaan käyttää syyslannoitetta.
- Älä lannoita kuivaa taimea ennen kastelua.
- Älä ylilannoita juuri istutettua tai stressaantunutta taimea.
2.6 Leikkaaminen
Tuija kestää hyvin leikkausta, kun se on hyvässä kasvussa. Tuija-aitaa voidaan leikata kevyesti, jotta siitä tulee tiivis ja tasainen.
Leikkausohje:
- Leikkaa mieluiten kevyesti ja säännöllisesti.
- Älä leikkaa vanhaan, vihreättömään puuainekseen.
- Poista kuivat ja vaurioituneet oksat.
- Käytä puhtaita ja teräviä välineitä.
- Vältä voimakasta leikkausta kovalla helteellä.
- Uusi tuija-aita saa ensin juurtua ennen voimakasta muotoilua.
Aidan sivuja voidaan kaventaa kevyesti, mutta latvan voimakas katkaisu tehdään yleensä vasta, kun haluttu korkeus on saavutettu.
Havukasvien luonnollinen neulasten uusiutuminen
Tuija on ainavihanta havukasvi, mutta "ikivihreä" ei tarkoita sitä, että kaikki neulaset säilyisivät kasvissa ikuisesti. Kuten kaikki havukasvit, myös tuijat uusiutuvat jatkuvasti poistamalla vanhinta neulastoaan ja kasvattamalla tilalle uutta kasvua.
Tuijan neulaset eivät elä koko kasvin elinikää, vaan niiden käyttöikä on useita vuosia. Kun vanhemmat neulaset eivät enää tuota kasville riittävästi energiaa, kasvi siirtää ravinteita uusiin kasvinosiin ja luopuu vähitellen vanhimmasta neulastosta. Tämä on täysin normaali osa tuijan elinkiertoa.
Tyypillisesti neulasten uusiutuminen näkyy siten, että kasvin sisäosissa, rungon läheisyydessä tai oksien tyvillä olevat vanhimmat neulaset muuttuvat kellertäviksi, ruskeiksi tai kuparinruskeiksi ennen varisemistaan. Samaan aikaan kasvin ulommat ja nuoremmat kasvinosat pysyvät vihreinä ja elinvoimaisina. Tämä on merkki normaalista uusiutumisesta eikä sairaudesta.
Tuijilla tämä ilmiö on usein näkyvämpi kuin monilla muilla havukasveilla. Erityisesti loppukesällä ja syksyllä aidan sisäosista voi irrota huomattava määrä kuivunutta neulastoa. Tämä voi näyttää huolestuttavalta, mutta terveessä kasvissa kyse on luonnollisesta vanhan neulaston poistumisesta.
Neulasten variseminen voi olla tavallista voimakkaampaa seuraavissa tilanteissa:
- Kasvi on juuri istutettu.
- Kasvi on kokenut kuivuus- tai märkyysstressiä.
- Kasvusto on erittäin tiheä.
- Kasvin sisäosat jäävät voimakkaaseen varjoon.
- Kasvu on ollut poikkeuksellisen voimakasta.
Tällöin tuija voi poistaa tavallista enemmän vanhaa neulastoa, mutta kasvattaa yleensä seuraavana kasvukautena runsaasti uutta vihreää kasvua.
Miten neulasten uusiutuminen huomioidaan hoitoleikkauksessa?
Hoitoleikkauksia tehtäessä on hyvä ymmärtää, että tuijan sisäosissa on luonnostaan vähemmän vihreää kasvustoa kuin ulkoreunoilla. Tästä syystä tuijaa ei tule leikata voimakkaasti vanhaan ruskeaan tai vihreättömään puuainekseen asti.
Oikea hoitoleikkaus tehdään kevyesti vuosittain tai muutaman vuoden välein siten, että kasvin vihreää ulkopintaa muotoillaan maltillisesti. Näin kasvin sisäosat säilyvät suojassa auringolta ja kasvusto pysyy tiiviinä.
Neulasten luonnollinen variseminen voidaan huomioida myös puhdistamalla aidan sisäosia kevyesti käsin tai harjalla. Kuivuneet sisäneulaset irtoavat helposti ja parantavat ilmanvaihtoa kasvuston sisällä.
Milloin ruskettuminen ei ole normaalia?
Luonnollinen neulasten uusiutuminen tapahtuu lähes aina kasvin sisäosissa. Jos ruskettuminen alkaa oksien kärjistä, uusista vuosikasvuista tai koko kasvusto muuttuu tasaisesti ruskeaksi, kyseessä voi olla kuivuus, liikamärkyys, juuristo-ongelma, tauti tai muu kasvustressi.
Yksinkertainen sääntö on:
Jos tuijan ulkopinta pysyy vihreänä ja ruskettuminen tapahtuu pääasiassa kasvin sisällä, kyseessä on yleensä täysin normaali neulasten uusiutuminen.
2.7 Kevätsuojaus ja talvivaurioiden ehkäisy
Tuija on ainavihanta kasvi, eli se haihduttaa vettä myös kevättalvella aurinkoisina päivinä. Jos maa on vielä jäässä, juuret eivät saa vettä ja neulaset voivat kuivua. Tätä kutsutaan kevätahavaksi.
Suojaa erityisesti:
- Saman vuoden aikana istutetut tuijat
- Nuoret tuija-aidat
- Aurinkoisella ja tuulisella paikalla kasvavat tuijat
- Ruukku- ja allasistutukset
- Paikat, joissa lumi ei suojaa juuristoa
Kevätsuojaus tehdään varjostusverkolla. Varjostusverkko tulee tukea huolellisesti erillisillä tukirakenteilla niin, ettei verkon paino tai tuulen aiheuttama liike rasita tai taivuta tuijia.
Suoja poistetaan, kun maa on sulanut ja kasvi saa jälleen vettä juurillaan.
Syksyllä ennen maan jäätymistä on tärkeää huolehtia, että tuijat eivät jää talveen kuivina, mutta eivät kuitenkaan läpimärkinä. Liian märkä kasvualusta voi aiheuttaa juuristolle hapenpuutetta, lisätä juurivaurioiden riskiä ja heikentää kasvin talvenkestävyyttä.
2.8 Kuivuus, ruskettuminen ja heikentyneet taimet
Ruskettuminen voi johtua kuivuudesta, märkyydestä, talvivauriosta, istutusvirheestä, juuristo-ongelmasta tai paikallisesta stressistä.
Jos tuija alkaa ruskettua:
- Tarkista maan kosteus juurisyvyydestä.
- Tarkista, onko paakku kuiva.
- Tarkista, seisooko vesi juurilla.
- Tarkista istutussyvyys.
- Tarkista, onko taimi altistunut paahteelle, tuulelle tai kevätahavalle.
- Lisää hoitoa heti, älä jää odottamaan.
Jos syy on kuivuus, anna vettä hitaasti ja runsaasti useammassa erässä. Jos syy on märkyys, kastelua ei lisätä, vaan parannetaan veden poistumista.
Yksittäinen heikentynyt taimi samassa aidassa ei ole poikkeuksellista. Jokainen taimi reagoi kasvupaikkaan, juuriston kuntoon ja kasteluun yksilöllisesti.
2.9 Liikamärkyys ja hapettomat juuret
Tuija tarvitsee kosteutta, mutta ei seisovaa vettä. Liikamärkyydessä juuret eivät saa happea ja kasvi voi oireilla samalla tavalla kuin kuivuudessa.
Liikamärkyyden merkkejä:
- Maa on jatkuvasti märkä.
- Vesi seisoo istutusalueella.
- Taimi ruskettuu kastelusta huolimatta.
- Kasvu pysähtyy.
- Paakku tai kasvualusta haisee tunkkaiselta.
- Neulaset kellastuvat tai ruskettuvat laajasti.
Ratkaisu ei ole lisäkastelu, vaan vedenpoiston parantaminen, kasvualustan kuohkeuttaminen tai tarvittaessa istutusalueen nostaminen kohopenkkiin.
2.10 Lumi, jää ja lumenkasauspaikat
Tuijaa ei tule käyttää lumiaitana. Raskas lumi voi taivuttaa, katkoa tai avata kasvustoa. Lumenkasauspaikan läheisyys aiheuttaa myös märkyysriskin keväällä.
Jos tuija-aita tulee lähelle lumenkasauspaikkaa:
- Istuta mieluiten kohopenkkiin.
- Varmista, että sulamisvesi pääsee pois juurilta.
- Älä kasaa lunta suoraan tuijien päälle.
- Poista raskasta märkää lunta varovasti oksilta.
- Sido tarvittaessa kapeat tuijat kevyesti talveksi, jotta ne eivät repeä lumen painosta.
Keväällä sulamisvesi voi aiheuttaa juurille hapettomat olosuhteet. Tämä on erityisen vaarallista savimaalla, painanteissa ja tiivistetyillä pihoilla.
2.11 Ruukku-, allas- ja kansi-istutukset
Tuija voidaan istuttaa myös ruukkuun tai altaaseen, mutta se on vaativampi kasvupaikka kuin avomaa.
Ruukku- ja allasistutuksessa:
- Astian tulee olla suuri.
- Pohjassa tulee olla toimiva vedenpoisto.
- Kasvualustan tulee olla ilmava ja kosteutta pidättävä.
- Kastelua tarvitaan useammin kuin maahan istutettuna.
- Talvisuojaus on erityisen tärkeää.
- Ruukku ei saa jäätyä kuivana.
- Paahteisella paikalla kastelua voidaan tarvita päivittäin.
Kansi-, terassi- ja allasistutuksissa olosuhteet eivät vastaa tuijan luonnollista kasvupaikkaa. Siksi hoitovastuu korostuu erityisen paljon.
2.12 Tuholaiset, taudit ja eläinvahingot
Tuijat ovat yleisesti melko terveitä kasveja, mutta stressaantunut taimi on aina alttiimpi ongelmille.
Mahdollisia ongelmia:
- Punkit kuivissa ja paahteisissa oloissa
- Sienitaudit liian tiiviissä ja märässä kasvustossa
- Myyrä-, jänis- tai kaurisvahingot
- Koirien virtsa erityisesti aidan alareunassa
- Tiesuola ja roiskeet katujen varsilla
Ennaltaehkäisy:
- Pidä kasvi hyvässä kasvukunnossa.
- Vältä jatkuvaa märkyyttä.
- Huolehdi kastelusta kuivina jaksoina.
- Suojaa eläimiltä tarvittaessa verkolla.
- Älä kasaa lunta, suolattua lunta tai hiekoitushiekkaa tuijien tyvelle.
2.13 Hoidon vuosikalenteri
Kevät
- Tarkista talvivauriot.
- Poista varjostus vasta, kun maa on sulanut.
- Aloita kastelu tarvittaessa heti maan sulettua.
- Lannoita kevyesti havulannoitteella.
- Poista kuivat oksat.
- Tarkista, ettei sulamisvesi seiso juurilla.
Kesä
- Kastele säännöllisesti ja syvältä.
- Tarkista kosteus juurisyvyydestä.
- Leikkaa kevyesti tarvittaessa.
- Seuraa yksittäisiä heikentyneitä taimia ja panosta niiden kunnon parantamiseen.
- Lisää kastelua helteellä, tuulella ja hiekkamaalla.
Syksy
- Jatka kastelua, jos syksy on kuiva.
- Vältä voimakasta typpilannoitusta.
- Käytä tarvittaessa syyslannoitetta.
- Varmista, että tuijat eivät jää talveen kuivina.
- Suojaa nuoret ja arat istutukset ajoissa.
Talvi
- Älä kastele jäätynyttä maata.
- Älä kasaa lunta tuijien päälle.
- Poista raskasta lunta varovasti.
- Seuraa, etteivät oksat repeä.
- Pidä kevätsuojaus valmiina aurinkoisille paikoille.
2.14 Muistilista asiakkaalle
- Istuta tuija samaan syvyyteen kuin se on kasvanut ruukussa tai paakussa.
- Älä hautaa runkoa tai juurenniskaa.
- Paakkutaimien ympärillä olevaa verkkoa, juuttikangasta tai muuta paakun sidontamateriaalia ei poisteta istutuksen yhteydessä.
- Tee riittävän suuri istutusoja tai -kuoppa.
- Käytä hyvää, vettä läpäisevää ja ravinteikasta kasvualustaa.
- Älä istuta tuijaa tiiviiseen saveen, sepeliin tai rakennusmaahan ilman kasvualustan parantamista.
- Kastele niin paljon, että vesi menee juurille asti.
- Pelkkä tippu- tai tihkuletku ei riitä ensimmäisen kasvukauden aikana.
- Tarkista kosteus maasta, älä arvaa.
- Istuta kohopenkkiin, jos paikka on märkä, savinen, painanteessa tai lumenkasausalueen lähellä.
- Suojaa nuoret tuijat kevätauringolta.
- Älä katsele liian pitkään, vaan hoida heti, jos taimi näyttää heikolta.
Lopuksi
Tuija on elävä kasvi. Se tarvitsee oikean kasvualustan, riittävän veden, huolellisen istutuksen ja säännöllisen seurannan. Hyvin istutettu ja oikein hoidettu tuija kasvaa tiiviiksi, vihreäksi ja pitkäikäiseksi aidaksi.
Muista tärkein sääntö:
Älä katsele – kastele, tarkkaile ja hoida.
Miksi suosittelemme ruukkutaimia?
Vihervimman ensisijainen suositus tuija-aidan perustamiseen on laadukas ruukkutaimi. Oikein kasvatettu ruukkutaimi tarjoaa useita merkittäviä etuja verrattuna muihin taimityyppeihin ja soveltuu erinomaisesti Suomen vaihteleviin istutusolosuhteisiin.
Ruukkutaimen suurin etu on sen ehjänä säilyvä juuristo. Ruukussa kasvatetun taimen juuristo siirtyy istutuspaikalle lähes kokonaisuudessaan, jolloin juurivaurioita syntyy hyvin vähän. Tämän ansiosta taimi pystyy jatkamaan kasvuaan nopeasti myös kesken kasvukauden. Kansainvälisissä taimistotutkimuksissa ruukkutaimien merkittävimmäksi eduksi on todettu juuri se, että lähes koko juuristo siirtyy istutuksen mukana uuteen kasvupaikkaan, mikä vähentää istutusstressiä ja nopeuttaa juurtumista.
Ruukkutaimia voidaan istuttaa turvallisesti koko sulan maan ajan keväästä myöhäiseen syksyyn. Tämä antaa huomattavasti enemmän joustavuutta istutusten toteuttamiseen verrattuna paakkutaimiin. Erityisesti kesän aikana tehtävissä istutuksissa ruukkutaimen etu korostuu, koska ehjä juuristo pystyy hyödyntämään kastelua tehokkaasti heti istutuksen jälkeen.
Ruukkutaimet kestävät myös paahteisia ja lämpimiä olosuhteita yleensä paremmin kuin vastaavat paakkutaimet. Koska juuristo on säilynyt kokonaisena, kasvin vedenotto toimii tehokkaammin heti istutuksen jälkeen. Tämän vuoksi ruukkutaimet soveltuvat erinomaisesti myös kesäajan istutuksiin, kunhan kastelusta huolehditaan asianmukaisesti.
Vihervimman ruukkutaimet eroavat merkittävästi monista tavanomaisista ruukkutaimista. Taimemme ovat kasvaneet pellossa useiden vuosien ajan, minkä jälkeen ne nostetaan keväällä ylös, juuristo käsitellään ammattimaisesti ja taimet istutetaan väljästi suuriin ruukkuihin, joissa juuristolle jää runsaasti kasvutilaa.
Pellosta nostamisen yhteydessä tehtävä juuriston käsittely käynnistää kasvin luonnollisen uudistumisprosessin. Kun osa vanhoista juurista poistuu noston yhteydessä, tuija alkaa muodostaa runsaasti uusia, aktiivisia hienojuuria. Nämä nuoret juuret ovat kasvin veden- ja ravinteidenoton kannalta kaikkein tehokkaimpia.
Kevään aikana ruukkuun siirretty taimi käyttää energiansa uuden juuriston kasvattamiseen. Tämän vuoksi juhannuksen jälkeen Vihervimman ruukkutaimet ovat yleensä voimakkaassa juurikasvuvaiheessa. Taimi ei enää elä vanhan paakun varassa, vaan sen juuristo on lähtenyt aktiivisesti kasvamaan uuteen kasvualustaan. Tällainen taimi kykenee hyödyntämään kastelua tehokkaasti ja jatkamaan juurtumistaan nopeasti myös asiakkaan istutuspaikalla.
Juurihoidon ansiosta juuristo ei myöskään jää kiertämään ahtaaseen ruukkuun, vaan muodostaa runsaasti uusia kasvavia juurenkärkiä. Tämä parantaa kasvin elinvoimaisuutta, juurtumisnopeutta sekä pitkän aikavälin kasvua.
Toinen merkittävä etu on taimien käsiteltävyys. Ruukkutaimet ovat yleensä kevyempiä käsitellä, kuljettaa ja asentaa kuin vastaavan kokoiset paakkutaimet. Istutustyö voidaan toteuttaa nopeammin ja juuriston vaurioitumisen riski on pienempi.
Paakkutaimi ei kuitenkaan ole huono vaihtoehto. Laadukas paakkutaimi on erinomainen ratkaisu erityisesti suurissa kokoluokissa, joissa halutaan nopeasti valmis näkösuoja. Paakkutaimen onnistunut istutus vaatii kuitenkin enemmän huolellisuutta, sillä osa juuristosta jää väistämättä maahan nostovaiheessa.
Tämän vuoksi paakkutaimien istutus ajoitetaan yleensä aikaisin kevääseen ennen voimakkaan kasvun alkamista tai loppukesälle ja syksyyn kasvukauden päättyessä. Näinä ajankohtina kasvin vedenkulutus on pienempää ja juurtumisolosuhteet ovat suotuisammat.
Käytännössä ruukkutaimi tarjoaa asiakkaalle suurimman onnistumistodennäköisyyden, laajimman istutusajankohdan sekä nopeimman juurtumisen. Tästä syystä suurin osa nykyaikaisista tuija-aidoista perustetaan nykyisin laadukkailla ruukkutaimilla.
Yhteenvetona voidaan todeta, että ruukkutaimen tärkeimmät edut ovat:
- Istutettavissa koko sulan maan ajan.
- Juuristo säilyy lähes kokonaisuudessaan ehjänä.
- Nopeampi juurtuminen uuteen kasvupaikkaan.
- Pienempi istutusstressi.
- Parempi soveltuvuus kesäajan istutuksiin.
- Hyvä sietokyky paahteisissa olosuhteissa oikealla kastelulla.
- Pellosta noston jälkeen tehty juurihoito aktivoi uuden juuriston kasvua.
- Juhannuksen jälkeen taimet ovat voimakkaassa juurikasvussa.
- Helpompi käsitellä ja asentaa.
- Tasaisempi kasvu istutuksen jälkeen.
- Korkea onnistumisprosentti myös vaativissa kohteissa.
Tästä syystä ruukkutaimi on useimmissa tapauksissa paras ja turvallisin vaihtoehto tuija-aidan perustamiseen.
Kooste Takuu asioista
Tuija ei kuivu hyvällä kastelulla
Tuija-aidan hoito-ohje ja takuuehdot
Tuija on elävä kasvi, eikä yksikään taimi ole täysin samanlainen kuin toinen. Vaikka kaikki taimet olisi
istutettu samaan aikaan, samaan kasvualustaan ja niitä olisi hoidettu samalla tavalla, voivat niiden
vedentarve, juurtumisnopeus ja kasvu vaihdella merkittävästi yksilöittäin.
Erityisesti ensimmäisten kasvukausien aikana on tärkeää tarkkailla jokaista taimea erikseen. Jos yksittäinen
tuija alkaa kellastua, ruskettua, harventua tai näyttää muuta heikommalta, tarvitsee se usein enemmän
huomiota kuin viereiset taimet. Tällöin kastelua, lannoitusta tai muuta hoitoa tulee lisätä kyseisen yksilön
tarpeiden mukaan.
Yleinen virhe on ajatella, että koska suurin osa aidasta voi hyvin, myös heikommin voiva taimi pärjää ilman
lisätoimenpiteitä. Todellisuudessa juuri heikentyneet yksilöt tarvitsevat nopeaa reagointia. Kasvien kunto voi
muuttua päivien tai viikkojen aikana, minkä vuoksi säännöllinen seuranta on erittäin tärkeää.
Tuija-aidan onnistuminen perustuu aktiiviseen hoitoon. Taimia ei tule jättää selviytymään yksin, vaan niiden
kuntoa tulee seurata ja hoitotoimenpiteitä mukauttaa jokaisen yksilön tarpeiden mukaan koko takuuajan
sekä erityisesti ensimmäisten kasvukausien aikana. Näin varmistetaan aidan tasainen kasvu ja
elinvoimaisuus vuosiksi eteenpäin.
Muista aina: Älä katsele – kastele. Tarkkaile taimia päivittäin etenkin kuivina ja kuumina jaksoina. Tarkista
jokainen taimi yksilöllisesti. Lisää kastelua välittömästi, jos yksittäinen taimi näyttää kuivumisen merkkejä.
Poista rikkakasvit ja varmista, ettei kasvualusta pääse kuivumaan. Huolehdi, että kasteluvesi imeytyy
juuristolle asti eikä ainoastaan maan pintaan.
On täysin mahdollista, että aidassa yksi taimi kärsii kuivuudesta samalla kun viereiset taimet näyttävät
hyvinvoivilta. Tämä ei yleensä tarkoita taimivirhettä, vaan sitä, että kyseisen yksilön juurtuminen tai veden
saanti on ollut muita heikompaa. Oikea-aikaisella hoidolla suurin osa ongelmista voidaan korjata ennen kuin
taimelle aiheutuu pysyviä vaurioita.
Takuuehdot
Takuu koskee ainoastaan taimia, jotka voidaan todeta rakenteellisesti tai biologisesti viallisiksi. Taimen
kasvuunlähdöstä, juurtumisesta, kastelusta ja yleisestä hoidosta vastaa tuijaa hoitava osapuoli, eli asiakas tai
erikseen nimetty hoitava puutarhuri.
Elinvoimainen ja terve tuija ei kuole ilman ulkoista syytä. Käytännössä yleisimmät taimien heikkenemisen
syyt ovat riittämätön kastelu, kasvualustan kuivuminen, talvivauriot tai muut kasvuolosuhteisiin liittyvät
tekijät. Tämän vuoksi kuivunut tuija ei kuulu takuun piiriin. Hyvällä, riittävällä ja säännöllisellä kastelulla tuija
ei kuivu. Mikäli yksittäinen taimi alkaa osoittaa kuivumisen merkkejä, tulee kastelua lisätä välittömästi ja
hoitotoimenpiteitä tehostaa kyseisen yksilön osalta.
Takuu ei kata vaurioita tai taimien kuolemista, jotka johtuvat puutteellisesta hoidosta, kastelun
laiminlyönnistä, väärästä kasvualustasta, rikkakasvien kilpailusta, kuivuudesta, liikakastelusta, mekaanisista
vaurioista, eläinten aiheuttamista vahingoista tai muista taimitoimittajasta riippumattomista syistä.
Tärkeänä huomiona todetaan, että takuu ei koske ruukkuihin, istutusaltaisiin, korotettuihin
kasvatuslaatikoihin tai muihin sellaisiin rakenteisiin istutettuja tuijia, jotka eivät vastaa kasvin luonnollista
kasvupaikkaa. Näissä olosuhteissa veden, ravinteiden ja lämpötilan vaihtelut ovat huomattavasti suurempia
kuin maahan istutetuilla taimilla, minkä vuoksi niiden menestymiseen vaikuttavat tekijät ovat pääosin
hoitovastuussa olevan osapuolen hallinnassa.
Takuu ei myöskään kata talvivaurioita. Talven aikana tai sen seurauksena kuivuneet, ruskettuneet tai
kuolleet taimet eivät kuulu takuun piiriin. Talvivaurioita voivat aiheuttaa esimerkiksi routa, talviaikainen
kuivuminen, kevätaurinko, lumikuorma, jäätyminen, tuuliolosuhteet tai muut sääolosuhteet, joihin
taimitoimittaja ei voi vaikuttaa.
Reklamaatiot
Mahdollisista ongelmista tai taimien heikkenemisestä tulee ilmoittaa välittömästi niiden ilmetessä.
Reklamaatio on tehtävä ilman aiheetonta viivytystä ja viimeistään 14 päivän kuluessa ensimmäisten
oireiden havaitsemisesta.
Reklamaation käsittelyn edellytyksenä on, että taimelle on annettu asianmukaista hoitoa. Taimen tulee olla
reklamaatiota edeltävän 14 vuorokauden aikana saanut vähintään seitsemän (7) kertaa riittävän ja runsaan
kastelun siten, että kasteluvesi on imeytynyt koko juuristoalueelle. Pelkkä maan pinnan kastelu ei ole riittävä
hoitotoimenpide.
Kaikki tuijiin liittyvät reklamaatiot ja takuuasiat käsitellään keskitetysti sähköpostitse. Myymälämme
henkilökunta ei käsittele takuuasioita eikä voi tehdä takuupäätöksiä myymälässä tai puhelimitse.
Mahdolliset reklamaatiot tulee toimittaa sähköpostitse osoitteeseen info@vihervimma.fi, jolloin asian
käsittelee Vihervimman Tuija-Tohtori. Reklamaatioon tulee liittää selkeät valokuvat oireilevista taimista,
kuva kasvupaikasta sekä selvitys suoritetuista hoitotoimenpiteistä ja kastelusta.
Vihervimma Oy pidättää oikeuden tarkastaa taimet, kasvualustan, kasteluolosuhteet ja muut
kasvuolosuhteet ennen mahdollisen takuuasian hyväksymistä. Mikäli taimien heikkenemisen todetaan
johtuneen puutteellisesta hoidosta, kuivumisesta, talvivaurioista tai muista näiden takuuehtojen
ulkopuolelle kuuluvista syistä, takuukäsittelyä ei voida hyväksyä.