Ammattilaisten kattavimmat tuijien istutus- ja hoito-ohjeet

Tuijat ovat suosittuja ikivihreitä aitakasveja ja koristepensaita, joiden hoitaminen oikein takaa terveellisen kasvun ja pitkäikäisyyden. Alla on yksityiskohtainen ohjeistus tuijien istuttamiseen ja hoitamiseen Suomen oloissa – myös erityisolosuhteissa kuten rinteissä, kivikossa tai lumen kasausalueilla.

1. Kasvupaikan valinta erilaisissa olosuhteissa

Tasainen maa: Ihanteellinen tuijalle – varmistetaan hyvä vedenläpäisy ja ravinteikas maa, vähintään 40–60 cm syvä kasvualusta. Oikea kasvualusta on isoille taimille tarkoitettu havu- ja rodomulta, jota on saatavilla irtosäkeissä tai kippikuormana.

Rinne: Tarvitaan huolellinen maan muokkaus ja kasteluvesien hallinta. Käytettävä multa on isoille taimille tarkoitettua havu- ja rodomultaa, irtona suursäkistä tai kippikuormana. Etenkin ylä- ja alarinteen eroilla voi olla vaikutusta kosteuden jakautumiseen. Tuijille ei kuitenkaan koskaan tarvitse asentaa tukia, mikäli ne istutetaan oikein ja oikealle kasvualustalle. Paakku tulee asettaa niin tukevasti maahan ja multa tiivistää huolellisesti, että taimi pysyy pystyssä itsenäisesti. Näin juuristo pääsee kehittymään vapaasti ilman häiriötekijöitä.

Kostea paikka: Parannetaan maan rakennetta esimerkiksi hiekalla. Mikäli maanpinnan korolla ei pystytä ohjaamaan vettä pois, kohopenkki on paras ratkaisu. Salaojituksen tarve arvioidaan tapauskohtaisesti – vaikeimmissa paikoissa, joissa vettä ei voida ohjata pois salaojilla, voidaan vesirasitusta vähentää maanalaisella kivi-imetyspoterolla. Käytetään hyvin vettä läpäisevää havu- ja rodomultaa, joka on saatavilla kippinä tai säkeissä.

Kivinen tai kallioinen maa: Tärkeintä on rakentaa riittävän kattava kasvualusta. Yleisin tapa on kohopenkki, jossa taimen keskikohta on vähintään 50 cm kumpaankin suuntaan ja kasvualustan paksuus vähintään 40 cm. Alusta täytetään laadukkaalla havu- ja rodomullalla irtotavarana. Tällaisessa karussa ja kuivassa kasvupaikassa kastelutarve on suuri erityisesti ensimmäisinä vuosina, ja lannoituksen tulee olla tasapainossa kastelun kanssa, jotta taimi jaksaa juurtua ja kasvaa terveesti.

Jos kivisessä tai kallioisessa kohdassa ei ole mahdollista rakentaa riittävää kohopenkkiä, on tärkeää huomioida istutusleveys ja suojata juuristo kivien vaikutukselta. Tällöin asetetaan ensin noin 5 cm täytemaakerros suoraan kiven tai kallion päälle, jonka jälkeen asennetaan juuriestomatto. Tämän päälle rakennetaan varsinainen kohopenkki. Näin juuret lähtevät kasvamaan kivien ja kallion sivuilta turvallisesti ja suojassa mekaanisilta ja lämpötilan aiheuttamilta vaurioilta. Juuriestomatto voi lisäksi ehkäistä jääpoltteen ja muiden talvivaurioiden vaikutusta estämällä lämmön ja kosteuden epätasapainoa juuriston läheisyydessä. Tämä vähentää myös jääpoltteen riskiä kivien läheisyydessä.

Savimaa: Savimaalla ei tule käyttää kevyitä, turvepitoisia kompostimultia eikä 40–50 litran pikkusäkkejä, sillä ne eivät tarjoa riittävän tiivistä ja rakenteellisesti kestävää kasvualustaa suurille tuijille. Savimaahan soveltuu parhaiten hiekkapitoinen Vihervimman havu- ja rodomulta, jota on saatavilla suursäkeissä tai kippikuormana. Multa levitetään tasaisesti ja tiivistetään erityisesti paakun ympäriltä. Mikäli mahdollista, istutuksessa kannattaa huomioida istutusalueen kaarto, jotta pintavalunta ei ohjaudu suoraan taimen juurelle vaan valuu hallitusti pois. Savimaalla istutuksen pohjalle voidaan harkita myös salaojaa tai noin 10 cm sepelikerrosta veden hallittua imeytystä varten. Huomioi, että kuivina kausina salaojitus voi lisätä maan kuivumista, jolloin kastelun merkitys kasvaa merkittävästi.

Isojen puiden läheisyydessä (kuusi, koivu): Isot puut ovat yksi haastavimmista kasvupaikoista tuijille. Niiden juuristo kattaa laajoja alueita ja kilpailee tehokkaasti vedestä ja ravinteista, jolloin pienempien puiden on haasteellisempaa kasvaa. Erityisesti istutuksessa on tärkeää, ettei suurten puiden juuria katkaista ronskisti, sillä ne alkavat reagoida ja hakea tilaa uudelleen myös istutusalueelta. Tästä syystä istutusalueelle tulee varata riittävästi kasvualustaa, kastelua tulee lisätä huomattavasti ja juurtumista tulee seurata huolella.

Entinen orapihlaja- tai kuusiaita: Maa voi olla tiivistynyt tai täysin ravinteeton pitkän käytön jälkeen. Tällaiseen maahan ei voida suoraan istuttaa uusia taimia ilman kasvualustan parantamista. Suositeltavaa on poistaa vanhat juuret ja lisätä kokonaan uusi, ravinteikas kasvualusta – erityisesti Vihervimman havuille tarkoitettua havu- ja rodomultaa suursäkistä tai kippikuormana. Mikäli vanha maa halutaan säilyttää, on huolehdittava siitä, että siihen lisätään riittävästi oikeanlaista ravinnetta ja rakennetta parantavaa maa-ainesta.

Tienvarsialueet ja lumen kasauspaikat: Tienvarsialueilla kasvavat tuijat joutuvat alttiiksi monenlaisille rasituksille, kuten suolaukselle, lumen paineelle ja roiskeille. Kohopenkillä voidaan vähentää juuriston rasitusta, ja salaojituksella sekä vedenohjauksella on merkittävä vaikutus taimien selviytymiseen. Talvikaudella varjostusverkon käyttö on suositeltavaa pidempään kuin muilla alueilla, sillä auringon ja pakkasen yhdistelmä sekä tuuli kuivattavat kasveja voimakkaasti. Lumen mekaanista kuormitusta voidaan vähentää sijoittamalla istutusten eteen luonnonkiviä tai matala lautainen suoja-aita, jotka ohjaavat lumimassat pois taimien päältä.

Ruukkuistutus tai istutusaltaat: Käytä talvenkestäviä ruukkuja. Varmista salaojitus ruukun pohjalla ja käytä kevyempää, hyvin vettä läpäisevää havukasveille soveltuvaa ruukkuistutusmultaa. Parhaiten ruukkuistutukseen soveltuu 40–50 litran säkeissä myytävä havu- ja rodomulta, joka on kevyempää ja ilmavampaa kuin irtomultana myytävä rakennepitoisempi vaihtoehto. Isoille taimille tarkoitettu havu- ja rodomulta ei sellaisenaan sovellu ruukkuun.

Huomio: Haastavissa kasvuolosuhteissa ja erityisesti yli 120 cm korkeiden tuijien kohdalla ei suositella 40–50 litran kuluttajapakkauksissa myytävää havu- ja rodomultaa, sillä se on monesti liian kuohkeaa turvepohjaista seosta eikä tarjoa taimelle riittävän kiinteää ja pysyvää kasvualustaa. Tämä lisää juuriston vaurioitumisriskiä ja altistaa taimen tuulen rasitukselle. Siksi suosittelemme aina käyttämään Vihervimman havuille tarkoitettua havu- ja rodomultaa, jota on saatavilla irtona noutopihalta suursäkeissä tai toimitettuna kippikuormana kotiin. Tämä multa on kehitetty erityisesti tuijien ja muiden havujen vaatimuksiin ja takaa pitkäaikaisen kasvualustan laadun ja rakenteen.

Istutusvälin valinta

Tuija-aidan istutusväli vaikuttaa ratkaisevasti siihen, kuinka tasaisesti ja terveesti aita kasvaa. Suositeltu istutusväli on 40 cm minimissään ja 80 cm maksimissaan. Paras istutusväli valitaan taimen koon mukaan niin, että taimet eivät kosketa toisiaan istutusvaiheessa. Näin varmistetaan, että jokainen taimi saa riittävästi tilaa juurtua ja kehittyä yksilönä.

Mitä enemmän vihreälle osuudelle annetaan tilaa kasvun alkuvaiheessa, sitä vahvemmaksi kasvu kehittyy. Liian tiheä istutus ärsyttää taimia, mikä johtaa siihen, että ne alkavat harventua ja heikentyä – jopa 50 % kasvin elinvoimasta voi heikentyä tällaisessa tilanteessa. Tämä vie taimelta aikaa ja voimia, kun se pyrkii löytämään itselleen suotuisammat kasvuolosuhteet.

2. Lannoitus ja kastelu

Ensimmäisen vuoden aikana säännöllinen lannoitus on erittäin tärkeää, sillä taimi käyttää paljon energiaa juurtumiseen. Käytä havukasveille soveltuvaa lannoitetta ja noudata annosteluohjeita tarkasti. Ylilannoitus voi vahingoittaa juuristoa, mutta liian vähäinen ravinteiden saanti hidastaa kasvua. Lannoitus aloitetaan keväällä istutuksen jälkeen ja toistetaan tarvittaessa kasvukauden aikana.

3. Kastelun merkitys

Kastelu on yksi suurimmista taimien menestykseen vaikuttavista tekijöistä – usein jopa ratkaisevin. Erityisesti istutuksen jälkeen kastelun onnistuminen ratkaisee, lähteekö taimi kasvamaan terveesti vai heikkeneekö sen elinvoima. Ensimmäisten viikkojen aikana jokainen taimi tarvitsee säännöllisesti vettä, noin 10–15 litraa kerralla, jotta kosteus ulottuu syvälle juuristoon.

On tärkeää ymmärtää, että kastelua ei tule tehdä kaatamalla ämpärillistä vettä nopeasti taimen juurelle. Tämä tapa johtaa siihen, että suurin osa vedestä valuu pintaa pitkin pois – jopa 90 % voi mennä hukkaan, jolloin vain noin puoli litraa päätyy taimelle hyödyksi. Sen sijaan kastelu on tehtävä rauhallisesti, ajan kanssa, pieninä erinä, jolloin vesi imeytyy kunnolla maahan ja saavuttaa juuriston. Tämä menetelmä tukee taimien juurtumista ja auttaa niitä kestämään kuivuutta ja muita stressitekijöitä.

Ensimmäisen kasvukauden aikana kastelun rytmi ja riittävyys on suurin salaisuus onnistuneeseen juurtumiseen. Kuivina kausina tai kevyillä mailla kastelua on lisättävä huomattavasti. Kastelun laiminlyönti on yleisin syy taimien kuolemaan – hyvin juurtunut, elinvoimainen tuija ei kuole yllättäen ilman syytä. Juuristo kuivuu usein huomaamatta, ja se voi näkyä viiveellä koko kasvin kunnossa.

Muista kastella rauhallisesti ja syvältä – pinta kastelu ei riitä. Tarkkaile multaa ja sääolosuhteita, ja säädä kastelua niiden mukaan.

4. Oikea istutussyvyys

Oikea istutussyvyys on erittäin tärkeää tuijan juurtumisen ja terveen kasvun kannalta. Tuijaa ei saa koskaan istuttaa liian syvään – taimen rungon tulee jäädä selkeästi näkyviin, eikä sitä saa peittää mullalla. Multa ei saa nousta paakun yläpuolelle, vaan istutetaan niin, että paakun yläpinta on maan pinnan tasalla.

Kuorikatetta tai muutakaan maa-ainesta ei saa myöskään kasata rungon juurelle, sillä jatkuva kosteus rungon tyvessä aiheuttaa lahovaurioita ja lisää tautiriskiä. Jätä siis rungon ympärille pieni avoin tila, johon ei ole levitetty katetta. Näin varmistetaan terve kasvu ja estetään rungon hapettamisen estyminen.

Jatkuu yleisillä ohjeilla kuten aiemmin...

5. Varjostuksen merkitys

Tuijien suojaaminen talviauringolta on yksi tärkeimmistä toimenpiteistä erityisesti ensimmäisten kolmen vuoden aikana. Varjostus suojaa kasvia kuivattavalta kevätauringolta ja pakkasen aiheuttamilta vaurioilta.

Talviaikaan varjostusverkkoa on hyvä pitää tammikuun alusta aina toukokuuhun saakka – kunnes koivuihin ilmestyy ensimmäiset vihreät lehdet. Tämä on luotettava merkki siitä, että auringon säteily ei enää aiheuta merkittävää kuivumisriskiä havukasveille.

Jos tuija-aita on kärsinyt talvivaurioista, voi varjostuksella olla merkittävä vaikutus kasvun elpymiseen keväällä. Varjostus toimii tällöin kasvun tehostajana ja antaa taimelle aikaa palautua turvallisessa ympäristössä.